Polymeerigravyyria Oriveden opistossa

Olin tämän viikon vanhassa opinahjossani Oriveden opistossa opettamassa polymeerigravyyria. Opisto on paljossa vaikuttanut minuun ja opetan siellä välillä lyhytkursseja.  Opiskelin siellä 1978-79 kuvataidelinjalla ja kohtasin  myös opiskelijoiden  joukosta elämäni naisen Suvin. Olemme asuneet Orivedellä 80-luvun puolesta välistä, joten meidän perheellemme oli luontevaa, että myös kummatkin tyttäremme ovat opiskelleet Oriveden opiston kirjoittaja lukiossa.

Tuntuu mukavalta käydä opettamassa samoissa tiloissa missä olen itse aikoinani nuorena opiskelut innokkaasti muiden mukana kuvataiteiden saloja. Silloin linjan vetäjinä olivat taidegraafikko Tapani Mikkonen ja kuvataiteilija Ella Vähäsarja.

Opiskeluaikoinani ateljeetilan yhtä reunaa hallitsi Tapani Mikkosen ”pieni” kirjapainokone, jolla me kuvislinjalaiset saimme tutustua linolevyllä kaiverrettavaan taidegrafiikan saloihin.  Muistan elävästi, kun silloisen Kansanvalistusseuran johtokunnan paikallisjäsen ja tuleva appeni tuskaili kyseisen kapistuksen kuljetuskustannuksia Helsingistä.  Hänen mielestään opiston johtaja Paavo Suvanto oli nähtävästi liian hövelisti luvannut maksaa sen kokonaan Tapanille. Minusta kone oli hieno sekä entisen Pilkkulan rakennuksessa oleva grafiikkapaja syväpainoprässi, samoin pääsimme tekemään töitä päärakennuksessa olevalla litoprässillä ja seripainopisteessä. Teimme vapaasti koko lukuvuoden grafiikan töitä. Tämä on jättänyt minuun lähtemättömän vaikutuksen elämääni, ja minusta tuli varmasti tämän takia taidegraafikko.  Toisaalta tein paljon muuta, kuten opin dreijaamaan savesta astioita. Aika siellä oli monipuolinen, ei huolta materiaalikustannuksista ja lukuvuosi tuntui menevä tosi nopeasti.

Nyt olin opettamassa tämän vuoden kuvislaisia polymeerigravyyria.  Nykyiset opiskelijat ovat hyvin motivoituneita ja tekivät upeita töitä. Grafiikanpajassa tehdään omia töitä, ja samalla on osattava ottaa toiset huomioon. Tämän periaatteen olivat kaikki mieltäneet alusta alkaen. Siksi minulle opettaminen oli antoisaa ja kurssilaisten työskentely näytti minusta vaivattomalta.

Kotona myöhään illalla vilkaisin saapuneita viestejä ja nuorin tyttäreni lähetti facebookin kautta linkin Oriveden Sanomienverkkosivuilta. Uutinen veti mielen vakavaksi.  Oriveden merkittävin instituutio harkitsee muuttoa pois Orivedeltä! Varmasti tämä on se kaikista viimeisin vaihtoehto Kansanvalistusseuralle. Toivon tosiaan, että Orivedellä ja myös sen ulkopuolella päättäjät löytävät ratkaisun, jolla opiston toiminta jatkuu Orivedellä.  Orivesi ilman Oriveden Opistoa, sehän on kuin aamupuuro ilman voisilmää klo 6.30.