Olin tämän viikon vanhassa opinahjossani Oriveden opistossa
opettamassa polymeerigravyyria. Opisto on paljossa vaikuttanut minuun ja opetan
siellä välillä lyhytkursseja. Opiskelin siellä
1978-79 kuvataidelinjalla ja kohtasin myös opiskelijoiden joukosta elämäni naisen Suvin. Olemme asuneet
Orivedellä 80-luvun puolesta välistä, joten meidän perheellemme oli luontevaa,
että myös kummatkin tyttäremme ovat opiskelleet Oriveden opiston kirjoittaja
lukiossa.
Tuntuu mukavalta käydä opettamassa samoissa tiloissa missä
olen itse aikoinani nuorena opiskelut innokkaasti muiden mukana kuvataiteiden
saloja. Silloin linjan vetäjinä olivat taidegraafikko Tapani Mikkonen ja
kuvataiteilija Ella Vähäsarja.
Opiskeluaikoinani ateljeetilan yhtä reunaa hallitsi Tapani
Mikkosen ”pieni” kirjapainokone, jolla me kuvislinjalaiset saimme tutustua linolevyllä
kaiverrettavaan taidegrafiikan saloihin. Muistan elävästi, kun silloisen
Kansanvalistusseuran johtokunnan paikallisjäsen ja tuleva appeni tuskaili
kyseisen kapistuksen kuljetuskustannuksia Helsingistä. Hänen mielestään opiston johtaja Paavo
Suvanto oli nähtävästi liian hövelisti luvannut maksaa sen kokonaan Tapanille.
Minusta kone oli hieno sekä entisen Pilkkulan rakennuksessa oleva grafiikkapaja
syväpainoprässi, samoin pääsimme tekemään töitä päärakennuksessa olevalla
litoprässillä ja seripainopisteessä. Teimme vapaasti koko lukuvuoden grafiikan
töitä. Tämä on jättänyt minuun lähtemättömän vaikutuksen elämääni, ja minusta
tuli varmasti tämän takia taidegraafikko. Toisaalta tein paljon muuta, kuten opin
dreijaamaan savesta astioita. Aika siellä oli monipuolinen, ei huolta
materiaalikustannuksista ja lukuvuosi tuntui menevä tosi nopeasti.
Nyt olin opettamassa tämän vuoden kuvislaisia polymeerigravyyria.
Nykyiset opiskelijat ovat hyvin
motivoituneita ja tekivät upeita töitä. Grafiikanpajassa tehdään omia töitä, ja
samalla on osattava ottaa toiset huomioon. Tämän periaatteen olivat kaikki
mieltäneet alusta alkaen. Siksi minulle opettaminen oli antoisaa ja kurssilaisten
työskentely näytti minusta vaivattomalta.
Kotona myöhään illalla vilkaisin saapuneita viestejä ja
nuorin tyttäreni lähetti facebookin kautta linkin Oriveden Sanomienverkkosivuilta. Uutinen veti mielen
vakavaksi. Oriveden merkittävin instituutio
harkitsee muuttoa pois Orivedeltä! Varmasti tämä on se kaikista viimeisin vaihtoehto
Kansanvalistusseuralle. Toivon tosiaan, että Orivedellä ja myös sen
ulkopuolella päättäjät löytävät ratkaisun, jolla opiston toiminta jatkuu
Orivedellä. Orivesi ilman Oriveden
Opistoa, sehän on kuin aamupuuro ilman voisilmää klo 6.30.