Taidegraafikon lyhyet talvesta 2017

Viime syksystä tähän hetkeen on ollut päivät pää ja kourat töiden kimpussa. Omat ja opetustyöt saivat yllättävän lisäannoksen. Oriveden Opiston omistaja Ahlman säätiö ilmoitti syyskyntöjen jälkeen, että se siirtää opetustoiminnan pois kotikaupungistani 2018 mennessä.  Opiston vuonna 1910 alkanut yhteiselo orivesiläisten kanssa on päättymässä. Monella taholla on pohdittu miten tästä eteenpäin jatketaan ja hyviä vaihtoehtoja on ollut useita.  Olen ollut mukana työstämässä näitä lukuisten kulttuuritoimijoiden kanssa.  Näiden keskustelujen tuloksena käynnistyy Oriveden SuviOpisto http://www.orivesi.fi/fi/palvelut/kulttuuri/oriveden-suviop

Orivedellä kulttuuritarjonnan tulevaisuus perustuu joustavaan organisaatioon ja ympäri paikkakuntaan toimiviin tapahtumiin ja kursseihin. 

   

Olen opettanut naapurikunnassa Jämsässä tovin kuvataiteita. Toisinaan olen kuljettanut mukanani pientä kannettavaa grafiikanprässiä, jotta saan vietyä grafiikan tekemisen ilosanomaa. Vähitellen keskustelujen edetessä tunneilla ilmeni, että Jämsässä on sellainen kone.  Kurssilaiset kertoivat, että oli niin mukavaa tehdä sillä isoja vedoksia, ja laite toimi nappia painamalla. Jämsässä on sähkökäyttöinen grafiikanprässi, joka oli Jämsäkosken Ilveslinnan varastossa.  Selvittelin asiaa, tein töitä, ja nyt Jämsän työväenopiston Peltotien tiloissa on halukkaiden käytössä sähkökäyttöinen grafiikan syväpainoprässi mallia Harri Leppänen vm 1991. 

Taideratas on vakiintunut Orivedellä https://taideratas.wordpress.com/  , josta olen iloinen. Se on nyt mukana Oriveden opetussuunnitelmassa  https://peda.net/orivesi/opetussuunnitelmat  Tänä vuonna Oriveden Taitokeskus pitää käsityökurssin kaikille 5. luokille ja Jukka Tilsa ja minä pidämme animaatiokurssin 3. luokille. Tässä on meidän esittelyvideo https://youtu.be/agGgqiSBHMM

 

Oriveden seudun kansalaisopiston kurssini ovat edenneet kohti kevään opiston kaikkien kurssien yhteistä näyttelyä, joka juhlistaa sen 70 vuotista taivalta.  

Olen vuosien varrella piirtänyt viikoittain elävää mallia Oriveden seudun kansalaisopiston kurssilla, jota on vetänyt orivesiläinen kollegani taidemaalari Tuija Suutari. Se on rentouttavaa ja kaikin puolin hauskaa työtä. Viimeiset kaudet olen maalannut isolle arkille tussilla isoja kuvia. Parin tunnin aikana illassa tulee noin 20–30 maalausta. Paperina on ollut Multidesign 150gr/2m, jota sain paljon lopetetusta Oriveden kirjapainosta. Se on erinomainen paperi tähän tarkoitukseen. Kiitos siitä heille, mutta mistä nyt saan käytettyä offsetlevyä ja muuta oivaa palvelua, kun paikkakunnalla ei ole omaa painoa.

   https://youtu.be/pF__wlU6r-s on videoleike maalatessani elävää mallia.

Oriveden Taidehuone piti näyttelyn viime syksynä Oriveden kirjastossa ja meillä oli käytössä Oriveden joulunavauksessa Artmobiili, jossa oli myynnissä mustan perjantain hengessä teoksiamme.  Colalitografia ja fotogravyyri tekniikoiden lisäksi olen ottanut valikoimaan garborundumtekniikan, joka sopii hyvin edellisten kanssa työstettäväksi.

Museovirasto antoi meille pienen avustuksen kiinteistömme ulko-ovien kunnostamiseen. Se projekti on hyvässä vaiheessa. Toisaalta aikaa ei ole ylimääräistä, kun projekti on saatava päätökseen täksi kesäksi ja tehtävä siitä loppuraportti. 

Kuluneet 60 vuotta elämässäni ovat koulineet, että vielä on ollut oikeat välineet kädessä, oikea paikka ja oikeassa ajassa töitä tekemässä. Tuleva kesän riennot auttaa lataamaan akkuja ja sama meno voi jatkua vielä minun puolestani

Colalitografiaa!

Tämän vuoden alussa esittelin http://etsaus.blogspot.fi/2015/04/virvoitusjuomagrafiikkaa.html   tekniikkaa, jossa tehdään virvoitusjuomalla grafiikkaa.  Heikkoutena siinä on, että alumiinifolio on ohutta ja repeytyy helposti. Piirtäminen ja vedostaminen onnistuivat hyvin, jos käsitteli foliota varovasti. Tekemisen riemua moinen ylivarominen vähensi, joten aloin miettiä vaihtoehtoa foliolle.

Alumiinifolion tilalle pitäisi saada tukevampi painolevy, joka kestäisi paremmin käsittelyä. Ohut offset alumiinilevy, jota olen käyttänyt myös fotogravyyrissä, olisi varmasti parempi vaihtoehto. Sellaisenaan se ei soveltunut, mutta monien kokeilujen jälkeen onnistuin tekemään alumiinilevystä colalitografiaan painolevyn.

Kokeilujeni aikana colajuoman lisäksi mietin, mikä muuta kaupasta saatavaa tuotetta voisi käyttää. Colajuomissa on fosforihappoa, samaa ainetta on ruosteenpoistoaineissa kuten Annitrol , jota saa mm. Motonet- tavaratalosta.  Annitrolin tuoteselosteessa kerrotaan, että käsittelyn jälkeen pinnalle muodostuu fosfaattikerros, joka antaa erinomaisen pohjan maalaamiselle ja öljyämiselle. Tämän tiedon perusteella oletan, että colajuomalla ja Annitrolliuoksella tehty fosforihappokäsittely, ja sen lisäksi arabikumipinnoitus alumiinilevylle tekevät painolevystä painoväriä hylkivän. Painolevy pitää myös olla kostea ennen kuin levylle voi telata painoväriä. Colajuoman etuna on myrkyttömyys, jolloin sitä voi lasten ja aikuisten kanssa käyttää työpajoissa. Colajuomaa voi käyttää monta kertaa, mutta lopulta se pilaantuu ja homehtuu. Annitrolin käyttöä en suosittele, koska sen käyttö vaatii ihosuojauksen.  Annitrolin etuna kuitenkin on, että se säilyy ja on aina käyttökunnossa.

Olen kouluttanut Serlachius-museon Göstan henkilökuntaa ”Colaa ja grafiikkaa”-työpajaa varten, joten sieltä on mahdollista kysellä ryhmille colalitografiakurssia. http://www.serlachius.fi/fi/kouluille/koululaisohjelmat/koululaisohjelmat-gostassa/colaa-ja-grafiikkaa/

http://www.osko-orivesi.fi/ Oriveden seudun kansalaisopiston lukuvuoden grafiikankurssilla teemme myös colalitografiaa

.

http://www.osko-orivesi.fi/ratas/  Oriveden Taiderattaassa on ensi keväänä Oriveden alakoulun luokille colalitografiakurssi, jota pidämme yhdessä kuvataiteilija Laura Lehtisen kanssa.

Tekniikkaan voi tutustua videoiden avulla tai ladata teksti luettavaksi täältä

https://drive.google.com/open?id=0B7FFPeb3G7F3SHhMaDA3eG5hdnc

Video colalitografia levyn valmistuksesta
https://youtu.be/KDDBcdE5ZUc

 
Video Colalitografia levylle piirtämisestä
https://youtu.be/hKIOXrsjzDo

 
Video colalitografia vedostuksesta
https://youtu.be/K9X_k2u7rEc

 
Video colalitografia monivärivedostamisesta
https://youtu.be/wjXNqaCYgNw

Virvoitusjuomagrafiikkaa

Nuorena graafikkona tein jonkin verran litografiaa 80- luvun alussa. Aiheen piirtäminen suoraan kiveen sopi minulle ja viimeisiä kertoja tein litografiaa Helsingissä August Tuhkan grafiikkakoulussa, joka oli samalla paikalla kuin nykyinen Forum. Olisin saanut Oriveden opiston litografiaprässin itselleni 90-luvulla. Valitettavasti en sitä voinut ottaa, sillä se on aikamoinen rohjake. Lisäksi litokivet vievät paljon tilaa, joten eipä minusta ollut välineiden ottajaksi. Prässi päätyi Tampereen taiteilijaseuran Mältinrannan työtiloihin, jossa se on vielä edelleenkin käytössä. Litografia on grafiikantekniikkana fyysisesti raskas ja vaatii omat erityistilat.

Rennompi tapa tehdä melkein litografiaa on colalitografiaa. Idea perustuu samaan kuin litografiassa, kummatkin ovat laakapainotekniikoita. Molemmat grafiikkatekniikat perustuvat siihen, että vesi ja rasva hylkivät toisiaan.

Alumiinifolion rullasta himmeämpi puoli on sopiva piirustuspinta, johon mikä tahansa rasvainen liitu, kynä tai muste sopii. Perinteiset litografian piirustusvälineet ovat siis mainioita myös colalitografiaan, mutta parempi etsiä vaihtoehtoisempia edullisimpia välineitä. Nehän sopivat paremmin tämän tekniikan henkeen.

”Grafiikkaa yhtä helposti kuin colaa juomalla” toimii seuraavasti:

Hanki alumiinfoliorulla, colajuomaa, Sinolia, rasvaliitua, kasvisöljyä, painoväriä, väritela, painopaperia ja grafiikanprässi. Muutama lisätarvike, kuten talkki, arabikumi ja tukankuivaaja voivat olla avuksi, mutta eivät ole välttämättä tarpeellisia.

Lyhyesti teksti kauniiksi, eli mikrovideollani näytän colalitografian työvaiheet:

https://youtu.be/1uRWyuHGClQ

Grafiikan kurssin näyttely 7.4. - 12.4.2014

 Paula Nurminen seuraa, Laura Lehtinen ripustaa työtä sermille.

Kansalaisopiston lukuvuoden loppu alkaa häämöttää,  nyt on kurssinäyttelyjen sesonki. Muutama kerta on vielä jäljellä grafiikankurssia. Tunnelma on ollut hyvä ja työteliäs koko lukukauden. Tällä viikolla meidän kurssillamme on Oriveden kirjastossa näyttely.
Töitä on tehty monotypia-, kuivaneula-, puupiirros- ja fotogravyyritekniikoilla, kaikkia näitä löydät näyttelystämme. 

Ensi lukuvuonna kokeneemmat konkarit voivat paneutua enemmän useamman laatan vedostamiseen. Kurssi on työpajatyöskentelyä, joten uudet kurssilaiset sopivat hyvin joukkoon mukaan ensi lukuvuonna. Käy katsomassa töitä, ja mieti olisiko sinun sisällä taidegraafikon henki. 

Astri Laitisen akvarellimonotypia " New former"

Miia-Mari Tenhola  fotogravyyri

Pia Honkala kuivaneula

Marja Hautamäki fotogravyyri

Kristiina Kokko fotogravyyri ja kuivaneula

Paula Nurminen fotogravyyri

Laura Lehtinen fotogravyyri

Puupelletillä on torjuttu talven kylmyyttä vuodesta 2006

Vuonna 2006 asensin taloomme Farmijet 50 ja naapuritaloomme Farmijet 20 pellettipolttimet vanhoihin lämmityskattiloihin. Alkukommellusten jälkeen laitteet ovat toimineet ja lämmityskustannukset ovat pysyneet pienempänä verrattuna entiseen öljylämmitykseen.

 

Olen joka vuosi vaihtanut  kahteen polttimeen lukuisia määriä pronssisia liukulaakereita. Polttimessa on kaksi akselia ja yhteensä laakereita on neljä kappaletta. Kahdessa polttimessa  on siis yhteensä kahdeksan kappaletta laakereita. Lämmityskaudessa meni vähintään yksi laakeripaketti per poltin, joten kahdeksan vuoden kuluneilla laakereilla voisi jo tänä vuonna valaa  jonkin kokoisen pienoisveistoksen.

 Polttimien rakenne oli jo vuosien varrella syöpynyt mieleen useiden laakerien vaihtojen yhteydessä, joten kehitin suunnitelman miten asia korjataan. Viime syksynä 2013 teetin uudet osat Oriveden Metalli ja Putkessa, ja tein muutostyöt pellettipolttimiin.  Parannellut polttimet ovat pyörineet seitsemän kuukautta, joten nyt on väliraportin paikka.

Polttimet pitivät ennen nitinää ja kitinää melkein aina käydessään ja lopulta jäivät jumiin, kun laakerit olivat kuluneet soikeiksi. Nyt ei pidä kumpikaan poltin ylimääräisiä ääniä ja ovat toimineet moitteettomasti. Katsotaan, kuinka kauan polttimet pelittävät. Arvioin, että paljon pidempään kuin entisellä rakenteella.

Ostin vuonna 1980 Korson Rauta ja Valun grafiikanprässin ja siinä oli teflonliuskat akselipesissä. Liuskoista oli aina ongelmia ja vaihdatin ne 80-luvun puolessa välissä pronssisiin liukulaakereihin. Hyvin on prässi sen jälkeen toiminut. Eipä tursua enää laakeriliuskat ulos pesästä.  Siihenkin sain apua Oriveden Metallista ja Putkesta.

Kuvassa ylimmät akselit ovat 20 ja 50 Kw poltinruuvit. Alempi akseli on uusi versio sekä sen lisälaakeripesä ja asennus tarvikkeet.

 

Poltinruuvi asennettu ulkoisella lisälaakerilla.