Viime kesänä olin mukana, kun ystäväni Fredrik haki
veneensä Tanskan kaupungista Stegestä. Olen ollut mukana useamman kerran
Fredrikin purjehdusretkillä, ja ne ovat hauskoja sekä mieleenpainuvia retkiä. Tämän
retken alkuasetelmat olivat tavanomaisesta poikkeavat.
Fredrikin ostama vene oli levännyt muutaman vuoden maissa
pienessä Stegen kaupungissa Tanskan Møn saarella. Lähdimme Fredrikin kanssa yhtenä heinäkuisen
sunnuntain aamupäivällä hakemaan venettä
Suomeen. Lensimme ensin Kööpenhaminan lentoasemalle, josta meidät haettiin Stegeen.
Sunnuntai ja seuraava päivä menivät joutuisasti, kun tutustuimme
veneeseen entisen omistajan avustuksella. Jännittävät hetket olivat minusta,
kun vene kuljetettiin sivukylältä satamaan ja laskettiin vesille. Kuljettajalle
tämä taisi olla arkipäivää, yksi keikka muiden joukossa.
Navigare necesse est vivere
non est necesse. Suomeksi; purjehtiminen on
tärkeää, eläminen ei. Tämä on ylevää, mutta nykyään elämä asettaa rajat
purjehduksille. Meillä oli muita velvollisuuksia koti-Suomessa, siksi
meidän oli oltava sitä seuraavana viikonloppuna Helsingissä. Rønnen kaupunki Bornholmissa oli ensimmäinen satama ja minulle uusi tuttavuus. Karlskrona oli myös uusi, kun taas muut satamat Kalmar ja Nynäshamn olivat minulle tuttuja. Saavuimme lopulta mukavien purjehduspäivien jälkeen Saltsjöbadeniin Tukholman
esikaupunkiin keskiviikko-iltana. Siellä
teimme yhteisen päätöksen ja jätimme veneen satamaan. Perjantaina jatkoimme
punaisella lautalla Tukholmasta Helsinkiin lauantaiksi.
90-luvulla
samassa tilanteessa, hieman nuorempina, olisimme todennäköisesti jatkaneet
purjehdusta kohti Suomea ja saapuneet täpärästi aikataulun mukaan Helsinkiin. Olisimme
olleet tyytyväisiä itseemme sekä hyvin väsyneitä. Nyt olimme levänneitä purjehtijoita, mutta tämäkin tuntui hyvältä.
Leena ja
Fredrik kävivät hakemassa veneen myöhemmin kesällä Suomeen. Fredrik tekee
muutoksia sy Svingaan talvella. Veikkaan, että muutokset lisäävät veneen
nopeutta keski- ja kevyillä tuulilla.
perämies Tom